Toisen polven Eidalun-pentuja, viides pentue

Nuttu, pidettyään meitä vajaan viikon jännityksessä keikkuvien lämpöjensä kanssa, alkoi perjantaina 8.2.2008 antaa tosissaanotettavia merkkejä pian lähestyvästä synnytyksestä. Aamupäiväksi sain nakitettua Sofian - tulevan Eidalun urospennun emännän - meille Nuttu-passiin ja iltapäiväksi mieheni siirtyi etätöihin. Itse kipitin vauhdilla, ilman ylimääräisiä mutkia, iltapäivällä töistä kotiin seuraamaan hitaasti edistyvää synnytystä. Illalla Leena - tuleva sijoituskoiran emäntä - saapui tukijoukkoihin Nutun seuraneidiksi, kun oma aikani tietenkin kuluu joka ilta lasten nukutuspuuhissa. Läähättelyä ja röyhtäilyä. Hitaasti, mutta varmasti tapahtuvaa avautumista.

Ennen puolta yötä päätimme, että menemme odotusajaksi pitkäksemme. Noora ilmoitti pääsevänsä meille yhden jälkeen, jolloin kävimme Nuttusen kanssa vielä pisukeikalla päästämässä Nooran sisälle. Nooran seurattua Nutun melko reipasta olemusta, päädyimme mittaaamaan lämmöt, ja tyrmistykseksemme ne näyttivät 36.88. Noora päätti lähteä takaisin kotiin ja minä vaihdoin yöpuvun, pesin hampaat ja painuin punkkaan. Puolen tunnin välein kuitenkin hiippailin työhuoneeseen vakoilemaan tilannetta, mutta mitään ei neljään mennessä ollut tapahtunut. Sitten nukahdin.

Viisi vaille viisi Leena kävi herättämässä minut kiire äänessään, ja juostessani työhuoneeseen ajattelin, että kas, menihän ne vedet ja alkaahan tämä. Mutta kun pääsin kämpän toiseen päähän, löytyi pentulaatikosta kolme pentua, joista yksi oli juuri syntynyt! Me olimme onnellisesti nukkuneet synnytyksen alkamisen ohi! Nooralle pikapuhelu ja sitten seuraamaan neljännen pennun esiinmarssia. Viides ja kuudes tulivat hieman hitaammalla tahdilla, ja koko homma oli puoli seiskan jälkeen ohi. Täytyy sanoa, että tämä oli ehdottomasti helpoin synnytys missä olen koskaan ollut mukana. On nämä lappalaiset vaan luonnollisia koiria!

Nutun ja Luntan tyttäret: hallava, piirtokuono ja tähtiniska.

Nutun ja Luntan pojat: Mustatäplämaha, mustamerkein poika sekä hanskatassu